Iona

Hei! (Scroll down for English)
Ihan häpeilemättä jälleen kerran myönnän, että tää blogi on ollut mun prioriteettilistan alapäässä (okei ehkä heti autokoulun yläpuolella krhm...) mutta nyt päätin ryhdistäytyä sen verran, että kirjotan tän postauksen Ionasta, kun siitä on nyt yli vuosi, kun lähdin sieltä + pääsin viimein joululoman viettoon ja eroon kaikista syksyn koulujutuista. Heitän taas tapani mukaan myös kuvia tähän postaukseen, etten nyt ihan kyllästytä teitä mun höpinöillä! Laitan kans joitain linkkejä tonne tekstin sekaan, koska en jaksa selittää kaikkia sellasia juttuja, jotka Wikipedia kertoo paljon paremmin. En myöskään aio edetä mitenkään kronologisesti ja selittää kaikkea, vaan kertoa ennemminki vaan lähinnä ne pääjutut.


Okei, aloitetaan!

Olin siis viime vuoden elo-lokakuussa 9 viikkoa vapaaehtoistyöntekijänä Iona Community -yhteisössä Ionan saarella Skotlannin Sisä-Hebrideillä. Ihan alkuun täytyy siis selventää, että tää vapaaehtoistyön käsite siis tässä tapauksessa tarkoittaa vaan sitä, etten sinänsä saanut palkkaa tekemästäni työstä. En ollut tekemässä sellasta hyväntekeväisyystyötä, että oisin tyylii auttanu jotain orpoja koiranpentuja tms., vaan työskentelin kyseisen yhteisön kaupassa, jossa myytiin kirjoja, paikallisia käsitöitä, Reilun Kaupan tuotteita, kuten koruja, ja pieniä matkamuistoja, esim. postikortteja ja magneetteja.

Iona Communitystä voisin toki jotain sanoa myös, se on siis kristillinen ekumeeninen yhteisö. Aika paljon tää yhteisö painottaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumista, eli pyritään omalla esimerkillä tekemään työtä rauhan, rakkauden, tasapuolisuuden, luonnon, sekä oikeastaan koko maapallon puolesta omalta osaltaan ja omalla esimerkillään jokapäiväisessä elämässä. Siellä esim. syötiin lähes kaikilla aterioilla luomu-kasvis-lähiruokaa, käytettiin ympäristöystävällisiä pesuaineita jne, eli vaikka tää luonnon tärkeys näkyi ihan käytännönkin elämässä. Myös se ihmisten - niin työntekijöiden kuin yhteisön jäsenten ja vieraidenkin - kirjo oli todella laaja. Joka puolelta maailmaa sinne kokoontui ihmisiä, todella erilaisista taustoista ja ajatusmaailmoista, ja eri uskontokunnistakin. Oon elämässäni kuitenkin aina elänyt suhteellisen homogeenisessä ympäristössä, joten tää oli erittäin virkistävää. Silmiä avaavaa oli erityisesti se, kuinka vähän väliä sillä oikeastaan on, onko joka asiasta samaa mieltä. (Liittyy vahvasti mun edelliseen ranttauspostaukseen) Tutustuin älyttömän moneen upeaan ihmisiin ja sain tosi paljon uusia ystäviä, joista monen kanssa oon edelleen yhteyksissä.

Oon oikeesti tosi iloinen että pidin koko sen 9 viikon ajan päiväkirjaa siellä! Nyt on niin kiva lukea kaikkia juttuja, jotka ois varmasti muuten päässyt ihan unohtumaan. Toki ei kaikki asiat siellä oo kovinkaan kivoja, mutta neki jutut on tärkeää muistaa.

Tuo aika oli mulle todella tärkeää jotenki erityiseti mun oman itsenäistymisen ja henkisen kehityksen kannalta. Oon sellanen ihminen että en yleensä herkisty mitenkään helposti, ja itken ehkä kerran parissa tai kolmessa kuukaudessa, mutta jostain syystä tuolla Ionassa olin jotenki koko ajan ihan hajalla ja märisin varmaan monta kertaa viikossa :D Osittain varmasti johtui ihan vaan siitä, että ekaa kertaa oli oikeesti pidemmän aikaa irti siitä omasta tutusta ympäristöstä, ja huomasi sen, ettei sitä omaa epätäydellisyyttä pääse karkuun. Monet omista vajavaisuuksistaan vois helposti laittaa jonku muun piikkiin - että se on se ihminen tai se paikka tai se yhteisö joka jotenkin vaikuttaa muhun negatiivisesti - mutta kun se vastaus on vaan se että ei, oon vaan joiltain osin ihan paska ihminen, ja mun pitää ymmärtää se, jotta pystyn muuttumaan. Suosittelen siis kaikille itsensä repäisemistä siitä omasta ympäristöstä, siinä oppii ihan älyttömän paljon itestään. Toki olin myös varsinkin aluksi henkisesti tosi kuormittunut, koska kaikki oli ihan uutta, ja piti oppia ihan uudet tavat ja rutiinit ja kaikki. Vaikka englanti on sinänsä ollu mulle aina helppoa, oli myös aivoille aluks työlästä vaihtaa kieltä ihan 24/7. Aika nopeasti siihenki kuitenki loppujen lopuksi tottui.

Itse Ionan saari on kunnon paratiisi. Siellä on valkoisia hiekkarantoja, turkoosia (vaikkakin kylmää) kirkasta vettä, lampaita, pörrölehmiä, idyllisiä pikku mökkejä, suota, nurmikkoisia kukkuloita, kallioita ja jopa hylätty marmorilouhos. Myös Iona Abbey, joka on Iona Communityn toiminnan sydän, on upea, ja onhan se nyt siistiä, että saaren historia ulottuu 500-luvulle saakka. Sieltä jäi monia unohtumattomia muistoja - vaellettiin marmorilouhokselle, istuttiin katsomassa auringonlaskua saaren korkeimman mäen huipulla, maattiin maassa ja katseltiin meteoriparvia, järkättiin ceilidh'tä (jotka on siis perinteisiä skotlantilaisia illanviettoja joissa tanssitaan perinteisiä skottitansseja), käytiin meressä uimassa, istuttiin iltaa rannalla kokon äärellä, nähtiin delfiinejä ja valaita, oltiin yökylässä meidän omassa olohuoneessa, laulettiin yöllä tyhjässä kappelissa... Aivan huikeita juttuja joita ei ois koskaan muullon tullut koettua ja nähtyä.


*************************************************************************

Hi! I shamelessly admit that once again this blog has been the last on my list of priorities (okay, maybe right above driving school...) but I thought I'd get a grip of myself and make this post about my time on Iona, as it's now been over a year since I left the place behind me, and my vacation just started so I no longer have any uni assignments left this semester. I'll throw in some pictures as usual so my blabbering doesn't get too boring! I'll also put some links in there because it's pointless to explain all the stuff that Wikipedia can explain so much better than me. I'm not going to proceed chronologically and explain every detail, pretty much just the most important stuff.

Alright, let's begin!

So, I was working as a volunteer for Iona Community on the isle of Iona in the Inner Hebrides in Scotland in August-October for 9 weeks last year. I have to clarify right in the beginning that the concept of 'volunteering' in this case just simply means that I wasn't paid for the work I was doing. So I wasn't there doing charity work, like helping orphaned puppies or anything like that. I was working in the community shop - selling books, local crafts, Fairtrade products, such as jewellery, and small souvenirs, like magnets and postcards.

I could tell you something about Iona Community as well. It's an ecumenical Christian community. It puts quite a big emphasis on peace and justice, so the goal is to work for peace, love, equality, nature and pretty much the whole globe in our everyday life. For example, for almost every meal we had locally grown organic vegetarian food, we used eco-friendly detergents, etc. so the community really was about action. The spectrum of different people - workers, community members and guests - was really wide. People from all over the globe gathered there, people from very different backgrounds and mindsets, and even different religions. For my whole life I've lived in quite a homogeneous environment, so this was really refreshing. It was particularly eye-opening how little it actually matters whether or not you agree on everything with someone. (This has a lot to do with my latest rant post) I met so many amazing people there and made so many friends, several of which I'm still in contact with. Iona folks, I think about you guys a lot and each and every one of you were an important part of my experience!!

I'm so glad that I actually kept a diary for the whole 9 weeks I was there. It's so nice to read all the stuff I surely would've forgotten otherwise. Not all the things were very pleasant, but it's important to remember those things as well.
The time on Iona was very important to me, especially in regards to becoming more independent and growing mentally. I'm usually not super sentimental, and cry maybe once in two or three months, but for some reason, on Iona I was such a mess all the time and probably cried several times per week. (Iona people: This might be hard for you guys to believe since I was a complete train wreck when you met me, but I'm pretty sure if you met me now, I'd make a slightly better and more stable impression - I guess I just needed that time to grow hahah) It was also the first time I was away from my familiar environment for a longer period of time, and I just realized how I can't escape my own imperfection. So this also played a big part in my messiness. :D It would be so easy to just blame my own defects on other people, or the environment I'm living in, but the fact is that in some aspects I just simply suck. And I just need to understand that in order to change and grow. So I warmly recommend wrenching yourself out of your own, familiar environment, you learn so incredibly much about yourself. Of course, especially in the beginning, I was so overloaded mentally, because everything was completely new. I had to learn all the new customs and routines and everything. Even though English has always been quite easy to me, having to use another language 24/7 also put a lot of extra workload on my brain. I did grow accustomed to that relatively quickly though.

So, the Isle of Iona is a paradise. There are white sand beaches, turquoise (freezing) clear water, sheep, fluffy cows, idyllic little cottages, swamp, grassy hills, rocks and even an abandoned marble quarry. Also the Iona Abbey, which is the heart of the work of the Iona Community, is gorgeous. And well, it's pretty cool that the history of the island goes back to the 6th century. I got so many unforgettable memories - we trekked to the marble quarry, sat on the top of the highest hill on the island and watched the sunset, lay on the ground watching meteor showers, organised ceilidhs (the Scottish parties where people dance the traditional Scottish dances), swam in the sea, spent the evening around a bonfire on the beach, saw dolphins and whales, had a sleepover in our living room, sang in an empty chapel in the night... So many things I'd never have experienced if I wasn't there.

*************************************************************************

Laitan nyt kuvia ja selitän sitten samalla mihin ne liittyy.

I'll show you some pictures now and tell what they're about.

Lensin siis Helsingistä Lontoon kautta Glasgow'hun, missä vietin yön. Mulla oli mukana ihan järkyttävä määrä tavaraa, ja mun matkalaukun renkaat lakkas toimimasta ku ne ei kestäny sitä painoa :D Väänsin suunnilleen itkua kun kädet rakoilla yritin kiskoa sitä 20-kiloista laukkua ja muita tavaroita pitkin Glasgow'n katuja. Sain kuitenkin ne tavarat heitettyä hostelliin ja käytin illan hyödyllisesti - ihaillen ja ikuistaen kyseisen kaupungin rumuutta.

So I flew from Helsinki to London and then to Glasgow, where I spent a night. I had a huge amount of stuff with me and the wheels of my suitcase stopped working because it was too heavy :D So I almost cried having to go around the streets of Glasgow dragging my 20-kilo-suitcase and all my other stuff with blisters on my hands. I managed to get my stuff to the hostel and spent the evening in a very useful way - admiring and capturing the ugliness of the city. 

Seuraavana aamuna taas ihan tuskissani sen jättilaukun kanssa bussiin ja kohti Ionaa. Ensin oli siis vuorossa bussi Obanin kaupunkiin, sieltä lautta Mullin saarelle, bussi saaren toiseen päähän, josta sitten lautalla Ionaan. Bussimatkan varrella oli kauniita maisemia, Skotlantia parhaimmillaan(, mikä lievitti hieman ärsytystä siitä, että bussi oli sen verran reippaasti myöhässä, että missasin mun lautan.) Saavuin sitten Ionalle, mistä en oikeestaan poistunut kovin kauas sitten yhdeksään viikkoon. Mut toivotettiin heti lämpimästi tervetulleeksi ja tuntui että pääsin nopeasti mukaan porukkaan, jossa oli hyvä olla, ja pystyin olemaan itteni.

The next morning I again dragged the enormous suitcase to the bus and headed towards Iona. First I went to Oban by buss, then took a ferry to the Isle of Mull, then another buss through Mull, and a ferry to Iona. The views along the bus ride were amazing (which made me a bit less irritated about the fact that I missed my ferry because the bus was quite a bit late.) I finally arrived on Iona, which I didn't leave much for the whole 9 weeks. I was welcomed there warmly and it felt like I quickly became a part of the crew where I could enjoy and be myself.

Pörrölehmät oli kyllä ihan mun lempiasioita siellä. Ne vaan chillaili siellä mun työmatkan varrella, eikä niitä näyttänyt hirveästi kiinnostavan mikään. 

The fluffy frens were definitely among the best things on the entire island. They were always chilling on the fields along my path to work and just couldn't be bothered by anything or anyone.

Ionan saarella siis asuu vakituisesti vain noin reilut 100 ihmistä ja se kylä on tosi söpö.

So only a bit over 100 people live on the island and the village is super cute.

Ionan luonto on kaunista ja myös karua - puut on aikoinaan hakattu saarelta kokonaan pois, ja lampaat on pitäny huolen siitä, ettei uusiakaan puita pääse pahemmin kasvamaan muualla kuin ihmisten pihoilla. Joka tapauksessa huikeita maisemia näki joka päivä. Myös sateeseen ja tuuleen sai kyllä tottua, onneks on tultu ehkä hiukan jo harjoiteltua Suomessa...

The nature of Iona is beautiful and also a bit rugged - all the trees were cut off a long time ago and the sheep have taken good care of eating all the potential new trees, so there are no trees on the island, except for in people's yards. Anyway, I saw gorgeous views every day. I had to get used to rain and wind, luckily I may have had some practice in Finland already...

 

Yhtenä aamuna päätin herätä aikaisin voidakseni ikuistaa auringonnousun. Voin kertoa, että se oli hyvä päätös. Istuin vaan meidän puutarhassa ja katselin sumuiselle merelle, ja siinä hetkessä ajattelin, että voisin alkaa heräämään vaan aina aikaisin. Arvatkaa oonko.

Once I decided to wake up early in the morning to capture the sunrise. I can tell you that it was a good decision. I just sat in our garden looking at the misty sea and in that moment I thought I could just start always waking up early. You can just guess if that actually ever happened again.

Kerran me päästiin porukalla sellaselle venekierrokselle saaren ympäri. Se oli tosi siistiä! Oli hirveen tuulista ja aallot nousi välillä ihan valtaviksi ja meidän paattiraukka vaan heittelehti menemään siellä :D Jotku vähän järkevämmät ihmiset oli välillä vähän kuumotuksissa tilanteesta mutta mää olin vaan aivan tohkeissani. Se oli vaan ihan hurjan hauskaa. Jotkut kuvat saattaa olla vähän sumeita koska kameran linssiin tuli suolavesisumua.

Once we got the chance to go on a boat trip around the island. It was so cool! It was very windy and the waves very enormous at times - our poor boat just fishtailed there :D Some people that were a bit more sensible than me were a bit worried about the situation but I was just all jazzed up. It was just super fun. Some pictures are a bit blurry because of the salt water mist that flew on my camera lens.

Iona Abbey

Ionan lähistöllä sijaitsee myös Staffan saari, jonne menin kans kerran käymään. Se on ehdottomasti omituisin luonnonmuodostelma, jonka oon koskaan nähnyt. Suosittelen käymään, 5/5.

The isle of Staffa is near Iona and I got a chance to visit it once. It's hands down the most peculiar natural formation I've ever seen. I recommend for everyone to visit, 5/5.

Otin itse asiassa paljon enemmän kuvia puhelimella kuin kameralla, mutta laitoin tähän postaukseen nyt vaan niitä kameralla otettuja - eiköhän tää oo riittävän pitkä jo nyt.

I actually took a lot more pictures with my phone than with my camera but I only used the ones from my camera for this post - I think this text is long enough already. 

Kaiken kaikkiaan tää kokemus on sellanen, jota en haluais vaihtaa pois mistään hinnasta. Ionassa on jotain erityistä, tuun palaamaan sinne aivan ehdottomasti vielä!

All in all the experience was one I'd never trade away. There's something very special about Iona, I'll most certainly go back there again!

Hyvää joulunaikaa kaikille ja upeaa uutta vuotta 2019!

Merry Christmas and an amazing new year 2019!