Hejsan!
Voi että, ootan niin paljon sitä, että perjantaina syksyn kirjoitukset (uskonto ja ruotsi) sekä koeviikko on ohi ja voin lakata stressaamasta. Jos se siis enää on mahdollista, koska musta tuntuu, että oon ollu jatkuvassa stressitilassa niin kauan että siitä on tullut joku mun normaali olo- ja mielentila. Tässäkin siis osasyy sille miks en oo kirjoittanut tännekään kuukausiin. Tuntuu vaan että projektia kasaantuu projektin päälle ja jotenki oon kunnon sellanen magneetti että ok jos jollain ois vaikka jotain keikkaa tarjota tms niin tänne vaan, en osaa sanoa ei! :) Eli ei oo jotenkin vaan missään vaiheessa tullut kunnon saumaa alkaa kirjoittamaan kunnolla. Mutta nyt onneks ku tää viikko loppuu, sen myötä loppuu myös tää kohtuullisen (tai kohtuuttoman ottaen huomioon sen, minkälaiseen saumaan tää on osunut) täysi jakso sekä syksyn yo on ohi. Ensi jaksossa on kaksi kurssia, eikä tulossa oo ainakaan mun tietääkseni mitään koulun ulkopuolistakaan stressattavaa asiaa. On ihan absurdia ajatella, että siis voin alkaa lukemaan kaunokirjallisuutta ja piirtämään ja maalaamaan ja soittamaan pianoa ja laulamaan ja esimerkiksi kirjoittamaan blogia ihan hyvällä omallatunnolla. Ettei tuu heti sellanen olo, että pitäis oikeesti olla lukemassa kokeeseen. Niin, ja voin ehkä alkaa myös liikkumaan, jos tää stressin pitkittämä kuukauden kestänyt flunssa loppuis joskus.
Tästä postauksesta tulee pitkä, koska aion tunkea tähän kuulumisten lisäksi myös mielipiteitä sekä kuvia. Joten brace yourselves...
Aloitetaan nyt vaikka sitten niistä mielipiteistä. Eli siis mua on ihan toden teolla alkanut ärsyttää se, miten kristittyjä aina leimataan kapeakatseisiksi ja tuomitseviksi ja no, kyllä te tiiätte. Sitä tapahtuu jatkuvasti, ja jostain syystä se on sosiaalisesti aika yleisesti hyväksyttyä, koska se on streotypia. Että uskovat kattoo kieroon kaikkia muita ihmisiä, Päivi Räsänen kieltää kaiken mikä on mahdollista, uskovaiset on tekopyhiä ja pitää itteään muita parempina ihmisinä. En oikeen tiiä mistä 1800-luvulta tällainen käsitys niinku on peräisin, mutta sinnikkäästi siitä edelleen pidetään kiinni. Ehkä siks koska on niin helppoa, hauskaa ja kivaa haukkua ja vähän läpälläkin pilkata muita ihmisiä, oli sille haukkumiselle sitte mitään todellisuuteen pohjautuvaa syytä tai ei. Ja siis vaikka uskovaisia ei sinänsä haukuttaiskaan, ennakko-oletuksia kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Räikeimmin tää on näkynyt joka kerta ku oon käyny jossain baarissa. Kyllä, minä, kristitty ihminen. Shokissa? Voi kuule, et ole ensimmäinen. Tosi monelta ihmiseltä oon kuullut seuraavia kommenteja: "Aino mitä sää teet baarissa?" "Häh, luulin ettet juo!" "Mut säähän oot uskovainen, miten sää voit olla baarissa?" "Siis kuulin että olit ollu baarissa, niinku mitä?" ja oon nähnyt niin monia hämmentyneitä ja epäuskoisiakin katseita että alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Antakaas ku selvennän: Ei, en edelleenkään ryyppää. Mitäkö teen baarissa? Vietän aikaa kavereiden kanssa, tanssin, tapaan ihmisiä, keskustelen. Käyttäydykö jotenkin epäsovinnaisesti? Jonkun mielestä varmaan joo, mutta en itse näe siinä mitään väärää. Ja siis vaikka vetäisin pääni täyteen ja konttaisin kotiin ojanpohjaa pitkin oksennukset rinnuksilla, se ei koskettaisi kenenkään muun elämää kun mun omaa. Ja olennaista tässä on se, koittakaa nyt hyvät ihmiset jotenkin ymmärtää, että mikään tai kukaan ei sinänsä velvoita mua käyttäytymään tietyllä tavalla, vaan kyse on mun omasta, vapaasta tahdosta. Mää en tiedä kuinka monta kertaa tää pitää selventää, mutta mun käyttäytymistä ohjaa mun omatunto + uskon tuoma halu, huom., halu, ei velvollisuus eikä automaattinen kyky, käyttäytyä Raamatun ohjeiden mukaan. En usko, että esimerkiksi käsky: Älkää juopuko viinistä (Ef. 5:18) on annettu täysin turhaan. Oon ollut sen verran useasti paikassa, jossa jokainen elävä sielu mua lukuunottamatta on ollut päissään, että ymmärrän oikein hyvin, miksi humalahakuinen juominen ei välttämättä kannata. Joo, ei alkoholi vaikuta kaikkiin samalla tavalla, mutta mää en koe tarvetta kokeilla mitä mun luonteenpiirteistä alkoholi tuo voimakkaimmin esille. Eli en siis juo, koska en koe minkäänlaista tarvetta tehdä niin. Tiedän myös monia uskovaisia ihmisiä jotka vetää kännejä, ja tiedättekö mitä, ne voi tehdä niin. Vaikka en itse tee samoin, oon sentään tajunnut sen, että se on niiden oma ratkaisu, joka niille on annettu mahdollisuus tehdä. Vakaumuksellinen kristittykin voi siis periaatteessa elää ihan minkälaista elämää tahansa. Joo, Mooseksen kirjojen käskyt katkaravuista ja parran reunan muodon säilyttämisestä on osa Raamattua, mutta kristityt on tajunneet sen, että kukaan ei voi noudattaa kaikkia käskyjä täydellisesti. Juuri sen takiahan Jeesus tuli maan päälle. Koska jos ihminen koittaa itse rakentaa tikapuita taivaaseen, eiköhän kaikki tajua, ettei se tule siinä onnistumaan. Joten me ei siis olla mitään lain orjia, koska jos koko elämä riippuis siitä, me oltais ihan pulassa. Eli siis jos me ei ite oleteta että eletään jotain täydellistä elämää, niin älkää pliis te muutkaan. Niin, ja älkää ainakaan kehdatko haukkua toisia tuomitseviksi ja stereotypioiden orjiksi jos ootte sellasia itse.
Nyt sitten niitä kuvia. Laitan jonkin verran tän postauksen yhteyteen ja ajattelin tässä lähiaikoina tehdä vielä erillisen kuvapostauksenkin, ku niitä tässä tämän vuoden aikana on kertynyt aikamoinen määrä.
Voi että, ootan niin paljon sitä, että perjantaina syksyn kirjoitukset (uskonto ja ruotsi) sekä koeviikko on ohi ja voin lakata stressaamasta. Jos se siis enää on mahdollista, koska musta tuntuu, että oon ollu jatkuvassa stressitilassa niin kauan että siitä on tullut joku mun normaali olo- ja mielentila. Tässäkin siis osasyy sille miks en oo kirjoittanut tännekään kuukausiin. Tuntuu vaan että projektia kasaantuu projektin päälle ja jotenki oon kunnon sellanen magneetti että ok jos jollain ois vaikka jotain keikkaa tarjota tms niin tänne vaan, en osaa sanoa ei! :) Eli ei oo jotenkin vaan missään vaiheessa tullut kunnon saumaa alkaa kirjoittamaan kunnolla. Mutta nyt onneks ku tää viikko loppuu, sen myötä loppuu myös tää kohtuullisen (tai kohtuuttoman ottaen huomioon sen, minkälaiseen saumaan tää on osunut) täysi jakso sekä syksyn yo on ohi. Ensi jaksossa on kaksi kurssia, eikä tulossa oo ainakaan mun tietääkseni mitään koulun ulkopuolistakaan stressattavaa asiaa. On ihan absurdia ajatella, että siis voin alkaa lukemaan kaunokirjallisuutta ja piirtämään ja maalaamaan ja soittamaan pianoa ja laulamaan ja esimerkiksi kirjoittamaan blogia ihan hyvällä omallatunnolla. Ettei tuu heti sellanen olo, että pitäis oikeesti olla lukemassa kokeeseen. Niin, ja voin ehkä alkaa myös liikkumaan, jos tää stressin pitkittämä kuukauden kestänyt flunssa loppuis joskus.
Tästä postauksesta tulee pitkä, koska aion tunkea tähän kuulumisten lisäksi myös mielipiteitä sekä kuvia. Joten brace yourselves...
Aloitetaan nyt vaikka sitten niistä mielipiteistä. Eli siis mua on ihan toden teolla alkanut ärsyttää se, miten kristittyjä aina leimataan kapeakatseisiksi ja tuomitseviksi ja no, kyllä te tiiätte. Sitä tapahtuu jatkuvasti, ja jostain syystä se on sosiaalisesti aika yleisesti hyväksyttyä, koska se on streotypia. Että uskovat kattoo kieroon kaikkia muita ihmisiä, Päivi Räsänen kieltää kaiken mikä on mahdollista, uskovaiset on tekopyhiä ja pitää itteään muita parempina ihmisinä. En oikeen tiiä mistä 1800-luvulta tällainen käsitys niinku on peräisin, mutta sinnikkäästi siitä edelleen pidetään kiinni. Ehkä siks koska on niin helppoa, hauskaa ja kivaa haukkua ja vähän läpälläkin pilkata muita ihmisiä, oli sille haukkumiselle sitte mitään todellisuuteen pohjautuvaa syytä tai ei. Ja siis vaikka uskovaisia ei sinänsä haukuttaiskaan, ennakko-oletuksia kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Räikeimmin tää on näkynyt joka kerta ku oon käyny jossain baarissa. Kyllä, minä, kristitty ihminen. Shokissa? Voi kuule, et ole ensimmäinen. Tosi monelta ihmiseltä oon kuullut seuraavia kommenteja: "Aino mitä sää teet baarissa?" "Häh, luulin ettet juo!" "Mut säähän oot uskovainen, miten sää voit olla baarissa?" "Siis kuulin että olit ollu baarissa, niinku mitä?" ja oon nähnyt niin monia hämmentyneitä ja epäuskoisiakin katseita että alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Antakaas ku selvennän: Ei, en edelleenkään ryyppää. Mitäkö teen baarissa? Vietän aikaa kavereiden kanssa, tanssin, tapaan ihmisiä, keskustelen. Käyttäydykö jotenkin epäsovinnaisesti? Jonkun mielestä varmaan joo, mutta en itse näe siinä mitään väärää. Ja siis vaikka vetäisin pääni täyteen ja konttaisin kotiin ojanpohjaa pitkin oksennukset rinnuksilla, se ei koskettaisi kenenkään muun elämää kun mun omaa. Ja olennaista tässä on se, koittakaa nyt hyvät ihmiset jotenkin ymmärtää, että mikään tai kukaan ei sinänsä velvoita mua käyttäytymään tietyllä tavalla, vaan kyse on mun omasta, vapaasta tahdosta. Mää en tiedä kuinka monta kertaa tää pitää selventää, mutta mun käyttäytymistä ohjaa mun omatunto + uskon tuoma halu, huom., halu, ei velvollisuus eikä automaattinen kyky, käyttäytyä Raamatun ohjeiden mukaan. En usko, että esimerkiksi käsky: Älkää juopuko viinistä (Ef. 5:18) on annettu täysin turhaan. Oon ollut sen verran useasti paikassa, jossa jokainen elävä sielu mua lukuunottamatta on ollut päissään, että ymmärrän oikein hyvin, miksi humalahakuinen juominen ei välttämättä kannata. Joo, ei alkoholi vaikuta kaikkiin samalla tavalla, mutta mää en koe tarvetta kokeilla mitä mun luonteenpiirteistä alkoholi tuo voimakkaimmin esille. Eli en siis juo, koska en koe minkäänlaista tarvetta tehdä niin. Tiedän myös monia uskovaisia ihmisiä jotka vetää kännejä, ja tiedättekö mitä, ne voi tehdä niin. Vaikka en itse tee samoin, oon sentään tajunnut sen, että se on niiden oma ratkaisu, joka niille on annettu mahdollisuus tehdä. Vakaumuksellinen kristittykin voi siis periaatteessa elää ihan minkälaista elämää tahansa. Joo, Mooseksen kirjojen käskyt katkaravuista ja parran reunan muodon säilyttämisestä on osa Raamattua, mutta kristityt on tajunneet sen, että kukaan ei voi noudattaa kaikkia käskyjä täydellisesti. Juuri sen takiahan Jeesus tuli maan päälle. Koska jos ihminen koittaa itse rakentaa tikapuita taivaaseen, eiköhän kaikki tajua, ettei se tule siinä onnistumaan. Joten me ei siis olla mitään lain orjia, koska jos koko elämä riippuis siitä, me oltais ihan pulassa. Eli siis jos me ei ite oleteta että eletään jotain täydellistä elämää, niin älkää pliis te muutkaan. Niin, ja älkää ainakaan kehdatko haukkua toisia tuomitseviksi ja stereotypioiden orjiksi jos ootte sellasia itse.
Nyt sitten niitä kuvia. Laitan jonkin verran tän postauksen yhteyteen ja ajattelin tässä lähiaikoina tehdä vielä erillisen kuvapostauksenkin, ku niitä tässä tämän vuoden aikana on kertynyt aikamoinen määrä.
toukokuu 2016: Tukholma
kesä-heinäkuu 2016: Pyhätunturi
heinäkuu 2016: koti
