kunnioituksesta

Heipä hei! (Scroll for English)


Mun mielestä ois upeeta, jos asenne ois se, että kaikkia ihmisiä kunnioitetaan riippumatta siitä, kohtaako meidän näkemykset, tai edes siitä, voinko ymmärtää sen toisen ihmisen näkemyksiä. Tuntuu, että nykyään korostetaan sitä, että pitäis aina keskustelussa pyrkiä ymmärtämään toista, että osaa kunnioittaa sitä sen näkemystä, mutta mun mielestä tää ajatus on suoraan sanottuna aika perseestä. Kohtaan jatkuvasti ihmisiä, joiden mindset on omastani niin kaukana, että oon aika varma etten tuu koskaan ymmärtämään sitä, mutta se ei tarkoita, ettenkö kunnioittais niitä ihmisinä. Sehän on ihan törkeän itsekästä ajatella, että vain ne ihmiset, joiden ajatukset minä ymmärrän, ansaitsee mun kunnioituksen. Ei. Joka ikinen ihminen lähtökohtaisesti ansaitsee mun kunnioituksen, koska mulla ei oo mitään oikeutta tai valtaa määritellä sitä, kenen ajatukset on oikeita ja kenen vääriä. Ihmiset koittaa aina keksiä jotain oikeutusta tämmöselle ajattelulle, mutta ei sitä vaan oo. Ellei joku oikeasti tee jotain väärin, on vaan itsekästä kohdella toisia eri tavalla vaan, koska niillä on erilaiset mielipiteet. Niinku wau, ootpa tosi avarakatseinen, kun kunnioitat vain ihmisiä, joiden ajatukset pystyt jotenkin soveltaa sun omaan ajatusmalliin. Ja tähän kuitenkin liittyy aina sellainen ylemmyydentunne, jos ylipäätään lähdetään liikkeelle siitä, että minä itse olen se totuuden ja valheen tai oikean ja väärän mittari. Et ole, olet vain ylimielinen ja luultavasti autuaan tiedostamaton siitä, kuinka rajallinen ja subjektiivinen sun oma ajatusmaailma on. Ja kun puhun kunnioituksen puutteesta, en tarkoita sitä, että välttämättä haukkuisit joitain ihmisiä päin naamaa tai kiilaisit kassajonossa niiden eteen. Kunpa asenteet vaan oliskin näin helppoja peittää. Ei, vaan kunnioituksen puute voi olla myös jotain, mitä et välttämättä edes kovin tietoisesti ilmaise. Asenteellisuus vaan paistaa joskus läpi aika räikeästi ihan vaan siitä, millä tavalla puhut ihmisistä ja aatteista, jotka eroaa susta itsestäsi, ja asennoidut niitä kohtaan. Jos edelleen Herran vuonna 2018 on jonkun mielestä jotenkin siistiä, jos joku puhuu epäkunnioittavasti jostain, erityisesti ihmisryhmistä tai aatteista, saisinko pliis lipun tulevaisuuteen, jossa ei enää olla yläastelaisten tasolla. Tämmönen 'wau oot niin edgy kun oot vaan yksinkertaisesti törkeä', ei oikeen iske muhun. On sitten ihan eri asia heittää jotain poliittisesti vähän epäkorrektia läppää, sen asenteellisen eron kyllä huomaa.

Pähkinänkuoressa: On vaan epäkypsää ja itsekästä arvottaa muita ihmisiä ja heidän ajatuksiaan suoraan oman ajatusmallinsa perusteella. Ainakaan muhun et tee kovin positiivista vaikutusta olemalla epäkunnioittava toisia kohtaan, suoraan tai rivien välistä. Koitettaisko vaan kaikki - minä itse mukaan lukien tietty - lakata olemasta tekopyhiä ja pyrkiä vaan olemaan hyviä lähimmäisiä toisillemme. Niin, ja jos motiivi sun karkealle asenteelle on se, että sua vaan ärsyttää kovasti jotkut epäkohdat ja haluat muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi, kannattaa kokeilla joskus vähän rakkaudellisempaa lähestymiskulmaa, niin ehkä ihmiset kunnioittaa kans sun mielipiteitä jos sää kunnioitat niiden. Ylimielinen asenne ei oo mikään paras lähtökohta siihen.

Niin ja tosiaan, mun Iona-postaus kuvineen ja ei-saarnaavine teksteineen on siis työn alla, toivon mukaan saan sen tehtyä pian! Oon kyllä lupaillut tuhat kertaa tämmösiä, joten teinä en odottais liikoja... Mutta katotaan!


Hello!


I think it would be amazing if we could respect everyone regardless of whether or not their views somehow match ours, or even whether or not I can understand them. I feel like nowadays it's always emphasized how we should always aim at understanding the other person while discussing with them so that we could respect them, but frankly, I think this idea kind of sucks. All the time I meet people whose mindset is just so far from mine that I'm pretty sure I'll never understand it, but it doesn't mean that I don't respect them as human beings. It's terribly selfish to think that only those whose thoughts I understand are worthy of my respect. No. Every single person in principle is worthy of my respect, because I have no power or right to define whose thoughts are right or wrong. People are always trying to find a justification for this way of thinking, but there just isn't any. Unless someone actually does something wrong, it's just selfish to treat them differently just because they have different opinions. Like wow, aren't you're so open-minded when you only respect people whose thoughts you can somehow fit in your own mindset. And this has always something to do with a sense of superiority, if the starting point is the thought that I myself am somehow the indicator of truth and lie, or right and wrong. No, you're not. You're just arrogant and probably blissfully clueless about how limited and subjective your own mindset is. And when I'm talking about lack of respect, I don't necessarily mean mocking someone to their face, or cutting the line in front of them in a grocery store or stuff like that. I wish it was that simple. Lack of respect can also be - and very often is - something that you don't necessarily show consciously. Sometimes your prejudiced attitude just shines through from the way you talk about people and ideas that are different from you, and how you take a stand regarding those topics (Ugh, that sentence was just really unnatural, sorry about that.) If still, in the year of our Lord, 2018, someone thinks that talking disrespectfully about something, especially groups of people or ideas is somehow cool, can I please have a ticket to the future where we're not still on the level of middle-schoolers. The whole 'wow you're so edgy when you're just being plain rude' thing really isn't working for me. Making politically incorrect jokes etc. is a whole different thing, you can see the difference in the attitude.

In a nutshell: It's just immature and selfish to measure the value of other people and their thoughts directly based on your own mindset. You're not giving a positive impression (not to me at least) by being disrespectful, directly or between the lines. Could we all - myself included of course - just stop being hypocritical and aim at being good neighbors to one another. Oh, and if the reason for you harsh attitude is that you're just annoyed by some things you consider grievances and just want to change the world for the better, you should try being a bit more warm-hearted sometimes - maybe people will respect your opinions if you respect theirs. Being condescending is just not the right way.

And like I said, I'm working on my post about Iona with pictures and non-preaching text, so hopefully I'll be able to post it soon! I've made a ton of these promises though so don't expect too much... But we'll see!

update

Hei! Eihän siitä oo ku vähän päälle vuosi ku viimeksi tänne jotain laitoin. Mitä kaikkea mun elämässä on siis tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi postasin?

Lyhyesti:
-Lukio suoritettu E:n papereilla. Kirjoitin siis enkun, äikän, ruotsin, ranskan, historian ja uskonnon. Enkä vieläkään tiedä mikä musta tulee isona. Mut haen luultavasti keväällä yliopistoon opiskelemaan historiaa.
-Huhtikuussa aloitin työt Prismassa ja siellä olin töissä aina heinäkuun loppuun saakka.
-Keväällä suoritin pop-/jazzlaulusta sekä teoriasta opistotason.
-Käytiin ihan tollanen pieni reissu Keski-Euroopassa siinä kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Käytiin vaikka ja missä mutta pääkohteena oli Ranskan Taizé. Kameraa en tohtinut ottaa mukaan kyseiselle matkalle, joten kuvia löytyy vain puhelimelta. 
-Palasin vastikään Skotlannista, missä olin vapaaehtoistyössä 9 viikkoa elokuun alusta lähtien.
-Rakastettu lemmikkipupuni Tupuli nukkui pois elokuussa Skotlannissa ollessani! Suru oli suuri, vaikka hän oli kyllä jo vanha leidi, 8-vuotias.
-Ai niin ja oon ehtinyt jo varata lennot ja kaikki New Yorkiin! Lähdetään sinne siskon kanssa siinä itsenäisyyspäivän alla viikoksi.
-Oon tehny pieniä sijaisuuksia lukiolla ja yläasteella, mutta en sinänsä pyri nyt tekemään töitä, koska haluan vaan rentoutua ja lukea kirjoja ja nukkua ja ottaa kuvia ja tehdä kaikkia niitä juttuja joita ei yleensä ikinä oo aikaa tehdä! Niin ja mun pitää alkaa tässä piakkoin myös kertaamaan vähän että mitähän siitä historiasta nyt onkaan opittu, aika lyhyessä ajassa tuntuu unohtuvan valtava määrä tietoa, toivotaan että ne asiat kuitenki jossain siellä aivojen perällä on säilyny...

Tällä hetkellä mulla ei oo mitään erityistä saarnaamisen aihetta, joten saatte huokaista helpotuksesta! Siis ihmisethän ei oo yhtään vähemmän tyhmiä ku ennenkään, mutta nyt ei vaan oo oikeenlainen mood että jaksaisin triggeröityä siitä. (Itketään yhdessä tätä anglismien hiljaista mutta varmaa soluttautumista mun ja monen muun kielenkäyttöön.) Laitan nyt vaan kuvia, viimeisimmät täällä taitaa olla viime vuoden kesältä... :D Tällä kertaa laitan vähän pienempinä nuo kuvat, sellasia jättimäisiä on ärsyttävä scrollata! Niin ja ihan varoituksen sananen, ehkä 70% näistä kuvista on otettu meidän pihalta eri vuodenaikoina ja ainoa ero niissä on rajaus ja taivaan ja maan väri.

(ENGLISH:
Okay, so I have never written here in English before, but since I have made so many new friends from different countries who might end up reading this, I thought it would be nice if you could actually understand something.

This post is basically about what I've been up to during the past 12 months.
So in a nutshell:
-I graduated from grammar school/gymnasium/upper secondary school in June this year with the GPA of 5 (out of 6) on my matriculation exams. I did the exam on Finnish, English, Swedish, French, history and RE. I still have no idea what I'll be when I grow up, but next spring I'm probably going to apply for a uni to study history.
-I worked in a local supermarket for about 4 months.
-I graduated from a local music school in which I studied pop/jazz singing (and theory as it's mandatory).
-We had this "little" trip to Central Europe in June-July. We travelled trough several countries but our main destination was Taizé in France. (If anyone from there is reading this, you're amazing.) 
-I also recently came back from Scotland where I was volunteering for 9 weeks starting from the beginning of August. (Iona people, I love and miss you all!) 
-My dear pet rabbit Tupuli passed away in August while I was in Scotland. It was just so terribly sad even though she was already an old lady, 8 years old.
-Oh, and I have already booked my flights and everything for New York City! Me and my sister are going to stay there for a week in December.
-I have been doing some substitute teaching in local secondary schools but I'm not really aiming for working right now since now I actually have time to read and sleep and take photos and do all the stuff I normally don't have time to do! Oh, and I'll also have to start revising all the history stuff I have apparently learned at some point? I feel like I don't remember any of it but I hope it's safe somewhere inside my brain...

I kinda have this habit of word-vomiting and raging about the stupidity of people here but right now I don't feel the need to do it. (Not that people aren't still just as stupid as before). So I'll just post some pictures, the oldest of which are from July of 2016... Oh and just a little heads-up; probably about 70% of these pictures are taken from our yard during different seasons and the only difference between them is how they are cropped and the color of the sky and the ground.)

Heinä-joulukuu 2016 (June-December 2016)

tammi-maaliskuu 2017 (January-March 2017)

touko-heinäkuu 2017 (May-July 2017)

(Kyllä, mulla on Reinot jalassa. Ne rajattiin pois mun varsinaisista yo-kuvista mut nyt en jaksanut vaivautua.
 Mut toisaalta ne on aika hienot. (Yes, I'm really wearing those hideous slippers with a fancy dress. But they're actually pretty cool, right? Oh, and that funny hat is something we wear when we graduate from grammar school.))

You know all the words and you sung all the notes but you never quite learned the song

Hejsan!

Voi että, ootan niin paljon sitä, että perjantaina syksyn kirjoitukset (uskonto ja ruotsi) sekä koeviikko on ohi ja voin lakata stressaamasta. Jos se siis enää on mahdollista, koska musta tuntuu, että oon ollu jatkuvassa stressitilassa niin kauan että siitä on tullut joku mun normaali olo- ja mielentila. Tässäkin siis osasyy sille miks en oo kirjoittanut tännekään kuukausiin. Tuntuu vaan että projektia kasaantuu projektin päälle ja jotenki oon kunnon sellanen magneetti että ok jos jollain ois vaikka jotain keikkaa tarjota tms niin tänne vaan, en osaa sanoa ei! :) Eli ei oo jotenkin vaan missään vaiheessa tullut kunnon saumaa alkaa kirjoittamaan kunnolla. Mutta nyt onneks ku tää viikko loppuu, sen myötä loppuu myös tää kohtuullisen (tai kohtuuttoman ottaen huomioon sen, minkälaiseen saumaan tää on osunut) täysi jakso sekä syksyn yo on ohi. Ensi jaksossa on kaksi kurssia, eikä tulossa oo ainakaan mun tietääkseni mitään koulun ulkopuolistakaan stressattavaa asiaa. On ihan absurdia ajatella, että siis voin alkaa lukemaan kaunokirjallisuutta ja piirtämään ja maalaamaan ja soittamaan pianoa ja laulamaan ja esimerkiksi kirjoittamaan blogia ihan hyvällä omallatunnolla. Ettei tuu heti sellanen olo, että pitäis oikeesti olla lukemassa kokeeseen. Niin, ja voin ehkä alkaa myös liikkumaan, jos tää stressin pitkittämä kuukauden kestänyt flunssa loppuis joskus.

Tästä postauksesta tulee pitkä, koska aion tunkea tähän kuulumisten lisäksi myös mielipiteitä sekä kuvia. Joten brace yourselves...

Aloitetaan nyt vaikka sitten niistä mielipiteistä. Eli siis mua on ihan toden teolla alkanut ärsyttää se, miten kristittyjä aina leimataan kapeakatseisiksi ja tuomitseviksi ja no, kyllä te tiiätte. Sitä tapahtuu jatkuvasti, ja jostain syystä se on sosiaalisesti aika yleisesti hyväksyttyä, koska se on streotypia. Että uskovat kattoo kieroon kaikkia muita ihmisiä, Päivi Räsänen kieltää kaiken mikä on mahdollista, uskovaiset on tekopyhiä ja pitää itteään muita parempina ihmisinä. En oikeen tiiä mistä 1800-luvulta tällainen käsitys niinku on peräisin, mutta sinnikkäästi siitä edelleen pidetään kiinni. Ehkä siks koska on niin helppoa, hauskaa ja kivaa haukkua ja vähän läpälläkin pilkata muita ihmisiä, oli sille haukkumiselle sitte mitään todellisuuteen pohjautuvaa syytä tai ei. Ja siis vaikka uskovaisia ei sinänsä haukuttaiskaan, ennakko-oletuksia kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Räikeimmin tää on näkynyt joka kerta ku oon käyny jossain baarissa. Kyllä, minä, kristitty ihminen. Shokissa? Voi kuule, et ole ensimmäinen. Tosi monelta ihmiseltä oon kuullut seuraavia kommenteja: "Aino mitä sää teet baarissa?" "Häh, luulin ettet juo!" "Mut säähän oot uskovainen, miten sää voit olla baarissa?" "Siis kuulin että olit ollu baarissa, niinku mitä?" ja oon nähnyt niin monia hämmentyneitä ja epäuskoisiakin katseita että alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Antakaas ku selvennän: Ei, en edelleenkään ryyppää. Mitäkö teen baarissa? Vietän aikaa kavereiden kanssa, tanssin, tapaan ihmisiä, keskustelen. Käyttäydykö jotenkin epäsovinnaisesti? Jonkun mielestä varmaan joo, mutta en itse näe siinä mitään väärää. Ja siis vaikka vetäisin pääni täyteen ja konttaisin kotiin ojanpohjaa pitkin oksennukset rinnuksilla, se ei koskettaisi kenenkään muun elämää kun mun omaa. Ja olennaista tässä on se, koittakaa nyt hyvät ihmiset jotenkin ymmärtää, että mikään tai kukaan ei sinänsä velvoita mua käyttäytymään tietyllä tavalla, vaan kyse on mun omasta, vapaasta tahdosta. Mää en tiedä kuinka monta kertaa tää pitää selventää, mutta mun käyttäytymistä ohjaa mun omatunto + uskon tuoma halu, huom., halu, ei velvollisuus eikä automaattinen kyky, käyttäytyä Raamatun ohjeiden mukaan. En usko, että esimerkiksi käsky: Älkää juopuko viinistä (Ef. 5:18) on annettu täysin turhaan. Oon ollut sen verran useasti paikassa, jossa jokainen elävä sielu mua lukuunottamatta on ollut päissään, että ymmärrän oikein hyvin, miksi humalahakuinen juominen ei välttämättä kannata. Joo, ei alkoholi vaikuta kaikkiin samalla tavalla, mutta mää en koe tarvetta kokeilla mitä mun luonteenpiirteistä alkoholi tuo voimakkaimmin esille. Eli en siis juo, koska en koe minkäänlaista tarvetta tehdä niin. Tiedän myös monia uskovaisia ihmisiä jotka vetää kännejä, ja tiedättekö mitä, ne voi tehdä niin. Vaikka en itse tee samoin, oon sentään tajunnut sen, että se on niiden oma ratkaisu, joka niille on annettu mahdollisuus tehdä. Vakaumuksellinen kristittykin voi siis periaatteessa elää ihan minkälaista elämää tahansa. Joo, Mooseksen kirjojen käskyt katkaravuista ja parran reunan muodon säilyttämisestä on osa Raamattua, mutta kristityt on tajunneet sen, että kukaan ei voi noudattaa kaikkia käskyjä täydellisesti. Juuri sen takiahan Jeesus tuli maan päälle. Koska jos ihminen koittaa itse rakentaa tikapuita taivaaseen, eiköhän kaikki tajua, ettei se tule siinä onnistumaan. Joten me ei siis olla mitään lain orjia, koska jos koko elämä riippuis siitä, me oltais ihan pulassa. Eli siis jos me ei ite oleteta että eletään jotain täydellistä elämää, niin älkää pliis te muutkaan. Niin, ja älkää ainakaan kehdatko haukkua toisia tuomitseviksi ja stereotypioiden orjiksi jos ootte sellasia itse.

Nyt sitten niitä kuvia. Laitan jonkin verran tän postauksen yhteyteen ja ajattelin tässä lähiaikoina tehdä vielä erillisen kuvapostauksenkin, ku niitä tässä tämän vuoden aikana on kertynyt aikamoinen määrä.

toukokuu 2016: Tukholma

kesä-heinäkuu 2016: Pyhätunturi

heinäkuu 2016: koti